Elämän puuttuva palanen

Meillä oli kotona pienimuotoinen projekti. 1000 palan palapeli aiheena Ranska. Heti alusta alkaen mietin että onko siinä kaikki palat tallella ja loppua kohden näytti siltä, että on. Sitten kun palapeli oli valmis, niin yksi pala puuttui. Sitä ei löytynyt ja todennäköisesti se on joskus joutunut lattialle ja imurin uhriksi. Aluksi se ärsytti, mutta sitten aloin miettimään, että tuo palapeli kuvastaa erittäin hyvin elämää. Artistit tekevät lauluja siitä, kuinka heidän sydämestään puuttuu palanen tai että he eivät ole täydellisiä, kun jokin puuttuu. Minun mielestäni elämä on aina kuin palapeli josta puuttuu pala tai kaksi. Jos elämä olisi yhtä täydellinen kuin palapeli kaikilla paloilla, ei olisi tarkoitusta elää. Ainakin minun mielestäni.

Elämä voi tuntua täydelliseltä tai sitten aivan kauhealta. Mutta mitä on täydellinen elämä? Onko se sitä että on naimisissa tai muussa parisuhteessa? Että on lapsia tai paljon ystäviä? Onko se sitä, että on onnellinen? Jokaisella on varmasti oma käsityksensä täydellisestä elämästä. Tavalliset ihmiset haaveilevat kuuluisten henkilöiden "täydellisestä" elämästä, mutta onko heidänkään elämä niin täydellistä kuin näyttää? Onhan heilläkin palasiksi revittyjä parisuhteita ja paineita olla hyvä omalla alallaan. Minun mielestäni täydellinen elämä olisi teoriassa sitä, että ei tarvitsisi huolehtia mistään. Olisi aina tarpeeksi rahaa, olisi terve ja hyvässä kunnossa, hyvä tukiverkko ympärillä ja oma perhe. Ei tarvitsisi tehdä mitään ja kaikki järjestyisi aina itsestään. Mutta onko tässä täydellisessä elämässä mitään järkeä? Jos ei tarvitse ponnistelemaan minkään asian eteen vaan kaikki tuodaan suoraan hopeatarjottimella. Ei tulisi onnistumisien hetkiä eikä epäonnistumisien. Ei tulisi niitä tunteita, joita tunnemme joka päivä. Elämästä siis puuttuu meillä kaikilla yksi pala, jota ei edes tarvitse täyttää. Elämä ei olisi mitään ilman ponnisteluja kohti täydellistä, jota ei voi oikeastaan saavuttaa. Meillä kaikilla on velvollisuuksia huolehtia toisistamme, opiskella tai käydä töissä ja tietenkin maksaa veroja. Se ei välttämättä aina mene putkeen ja vaikeuksia tulee aina elämässä eteen, mutta olisiko elämä elämisen arvoista, jos näitä kohtaamisia ei tulisi? Jokainen varmaan kokisi itsensä loppujen lopulta tyhjäksi täydellisessä maailmassa ja eihän se sitten enää olisi täydellistä.

Selasin tässä pari päivää sitten Facebookia ja löysin erään videon jonka sitten jaoinkin omalla sivullani. Video saikin minut miettimään myös tätä elämän täydellisyyttä ja monimuotoisuutta. Elämä on ihme kaikilla tasoilla ja jokaisen elämä on arvokas. Videossa on luokka ja opettaja pyytää oppilaitaan listaamaan maailman 7 ihmettä. Nämä oppilaat alkoivat tietenkin luettelemaan suosituimpia maailman ihmeitä, jotka olivat lopulta: Grand Canyon, Kiinanmuuri, Panaman kanava, Taj Mahal, Empire State Building, Pietarin kirkko ja Egyptin pyramidit. Yksi tyttö ei kuitenkaan luetellut näistä mitään, vaan hänen ihmelista näytti tältä: Se että pystyy tuntemaan, se että pystyy koskettamaan, se että pystyy näkemään, pystyy kuulemaan, pystyy maistamaan, pystyy nauramaan ja rakastamaan. Monet meistä eivät arvosta näitä asioita ennen kuin joku/jokin vie jonkun näistä pois.

Mielestäni elämän täydellisyys koostuu näistä asioista, jos elämän täydellisyyden määritelmä pitäisi jotenkin luokitella. Silti, vaikka jokin näistä ihmeistä vietäisiin pois, elämä voisi olla täydellistä. Ihmiset kuvittelevat, että täydellinen elämä on sellaista, että on rahaa ja kuuluisuutta eikä mitään huolehdittavaa. Minun mielipiteeni tähän on kuitenkin se, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin jokin raha. Ihmisten pitäisi tavoitella yllä mainittuja 7 ihmettä eikä sitä, että elämässä ei tarvitsisi ponnistella, sillä se että joutuu tekemään töitä, tekee elämisestä erityistä.

-Laura