Viime aikoina mä oon seurannut aika paljon muita ihmisiä ihan kadulla, mutta myös sosiaalisessa mediassa. Ihmiset kohtelee toisiaan ihan älyttömän huonosti. Netissä toisille voidaan sanoa anonyymisti vaikka mitä. Kadulla voi kuulla ihan helposti jo pienten poikien ja tyttöjen haukkuvan toisiaan homoiksi ja ämmiksi. Enkä nyt puhu mistään 12 vuotiaista vaan jo 6-7 vuotiaista lapsista, jotka vanhemmat päästävät yksin kaupungille. Nykyään lauseet, "saatanan homo" ja "vitun idiootti" on tosi yleisiä. Myönnän, käytän tuon tapaisia lauseita itsekin, vaikka ei pitäisi. Silloin kun mä itse olin ala-asteella niin mä muistan, että me kanneltiin opettajalle siitä, että joku pojista kiroili. Silloin se oli jotain niin äärettömän pahaa, mutta nytkyään ala-aste ikäiset ei välitä, mitä ne muille sanoo. Oikeastaan, monikaan ihminen ei välitä paljoa siitä mitä muille sanoo.
Omassa kaveriporukassa toisten kanssa pilaileminen ja toisille kuittaileminen voi olla ihan ok, jos porukka on sellainen, että siihen on totuttu. Mutta silloin kun kyse on toisilleen tuntemattomista ihmisitä, niin silloin sanat voisi pitää omassa suussa. Henkinen väkivalta on asia, joka koskee nykyään erittäin monia ihmisiä. Toisille haukkuminen on ok, mutta niille, joiden mieli on herkempi, sana idiootti voi vihlaista todella syvältä.
Jatkuva toisten haukkuminen tai uhkaileminen jne. on jo henkistä väkivaltaa, mikä on todella yleistä mm. tyttöjen koulukiusaamiseen liittyen. Kouluissa pojat tappelevat fyysisesti ja tönivät toisiaan ja asia on yleensä sillä selvä. Todella harvoin on niitä tapauksia, jolloin ns. uhri jää nuolemaan näppejään ja valittelee kotona itselleen, että "miksi mulla on nyt tuollainen mustelma tuossa" jne. Tytöillä asiat ovat yleensä aivan toisin. Tytöt haukkuvat toisiaan ja sanovat ilkeitä asioita. Uhkailevat, ivailevat, nauravat toisten kustannuksella jne. Tällöin kohteena ollut henkilö ei saa rauhaa, sillä sanat voivat tulla tajuntaan milloin tahansa, kuten nukkumaan mennessä. Tietenkin kiusaaminen on molemmilla sukupuolilla samanlaista siltä osin, että kiusattu miettii miksi hänelle tehdään näin ja onko hän jotenkin viallinen. Kyse on kuitenkin siitä, että onko fyysisesti satuttaminen yhtä paha asia kuin henkinen?
Esimerkki. Jos toinen sanoo vaikka silloin tällöin, että "Mä lyön sua kohta," voi toinen alkaa pelkäämään ja ajattelemaan, että milloin se lyö. Jos teen tällä tavalla niin kelpaakohan se tuolle toiselle, jotta se ei lyö mua rangaistukseksi. Ja vaikka vastapuoli ei koskaan löisi toista ihmistä, pelkkä uhkailu voi tuntua suoralta iskulta päin naamaa. Olisiko siis vain parempi lyödä kerran ja sopia asia sekä antaa anteeksi? Vai tuottaako uhkailu jonkinlaista tulosta?
Siinä vaiheessa, esim. parisuhteessa tai hyvän kaverin kanssa, kun alkaa itse miettimään, että omalla mielipiteellä ei ole enää mitään merkitystä, on asiat huonosti. Aina pitää kuunnella molempia osapuolia, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Tämän ihmiset unohtavat liian usein. Toisien mielipiteitä pitää kysyä ja niitä täytyy myös kuunnella ja arvostaa.
Nykypäivänä ihmiset ajattelevat suurimmaksi osaksi vain itseään. Muilla ei ole merkitystä, kunhan itsellä on hyvä olla. Tähän kohtaa sopisi hyvin puhki käytetty lausahdus, "Tee toisille niin, kuin toivoisit itsellesi tehtävän." Itse henkilökohtaisesti unohdan tuon liian herkästi ja jään myös usein jälkeenpäin miettimään, olisinko voinut sanoa eri tavalla tai ilmaista asian toisin. Toivottavasti muutkin ajattelevat niin...toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti