Siitä iloisesta ja aurinkoisesta lapsesta,
Joka ei koskaan tuntunut kuuluvan kouluporukkaan.
Siitä tytöstä, joka ei koskaan kuulunut joukkueeseen.
Tytöstä, joka hyppi eri ryhmien ja ihmisten välillä hakien hyväksyntää.
Siitä, joka ei koskaan löytänyt itselleen BFF:ää.
Tytöstä, joka ei kuulunut minnekään.
Tai mihinkään.
Joka ei tuntenut oloaan missään hyväksytyksi.
Siitä joka ei löytänyt paikkaa jonne kuuluu.
Tytöstä joka ei löytänyt edes itseään.
Mutta sitten joku löysi hänet...
Joku joka välitti.
Joku jonka sinisistä silmistä näki ymmärryksen.
Joku, joka kuunteli ja rohkaisi.
Joku, joka veti tytön pois syvimmistä syövereistä takaisin aurinkoon.
Takaisin iloon...hiljalleen.
Joku, jonka mukana tuli uusia ystäviä.
Uusia porukoita, joihin tyttö tunsi kuuluvasta.
Porukoita, jotka hyväksyivät hänet.
Ja pitivät hänestä.
Se ihminen, joka muutti tytön elämän.
Muutti hänet.
Rakasti häntä....
...Ja rakastaa edelleen.
Miksi siis muutuin? Kysymyksen pitäisi kuulua, Miksi en olisi muuttunut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti