Miksi mä muutuin?

Miksi mä muutuin?

Siitä iloisesta ja aurinkoisesta lapsesta,
Joka ei koskaan tuntunut kuuluvan kouluporukkaan.
Siitä tytöstä, joka ei koskaan kuulunut joukkueeseen.
Tytöstä, joka hyppi eri ryhmien ja ihmisten välillä hakien hyväksyntää.
Siitä, joka ei koskaan löytänyt itselleen BFF:ää.
Tytöstä, joka ei kuulunut minnekään.
Tai mihinkään.
Joka ei tuntenut oloaan missään hyväksytyksi.
Siitä joka ei löytänyt paikkaa jonne kuuluu.
Tytöstä joka ei löytänyt edes itseään.

Mutta sitten joku löysi hänet...

Joku joka välitti.
Joku jonka sinisistä silmistä näki ymmärryksen.
Joku, joka kuunteli ja rohkaisi.
Joku, joka veti tytön pois syvimmistä syövereistä takaisin aurinkoon.
Takaisin iloon...hiljalleen.
Joku, jonka mukana tuli uusia ystäviä.
Uusia porukoita, joihin tyttö tunsi kuuluvasta.
Porukoita, jotka hyväksyivät hänet.
Ja pitivät hänestä.
Se ihminen, joka muutti tytön elämän.
Muutti hänet.
Rakasti häntä....

...Ja rakastaa edelleen.

Miksi siis muutuin? Kysymyksen pitäisi kuulua, Miksi en olisi muuttunut?

Uusi osoite, uusi alku

Kuten varmaan huomaatte olen muuttanut tämän blogin osoitteen ja nimen taas vaihteeksi. Mulla ei  ollut motivaatiota kirjoittaa tänne sellaisista aiheista, joita aioin. En oo pystynyt löytämään asioista sitä valoisaa puolta. Sitä pilven hopeareunusta. Siksi siis tämä nimen vaihdos tuntui luonnolliselta. 

  Blogin osoitteella on kyllä tarkoituksensa tälläkin kertaa. Oon tässä muutamien vuosien varrella miettinyt moneen otteeseen, että kuinka paljon haluaisinkaan aloittaa mun elämän alusta. Muuttaa niitä asioita, mitä mulle on tapahtunut ja muuttaa tän tilanteen, jossa nyt olen. Haluisin pyyhkiä mun elämästä pois ala-asteen kiusaamisen, ne ystävät, jotka ovat kääntäneet mulle selkänsä. Haluisin poistaa kaikki ne typerät teot joita oon tehnyt muille ja itselleni sekä tän jonkinlaisen masennuksen, joka on vaivannut mua jo useamman vuoden. 

  Olisi vain helpompaa aloittaa alusta ja tehdä asiat toisin. Toisaalta taas en haluaisi luopua mun perheestä, niistä ystävistä, jotka vielä välittävät. En haluaisi luopua niistä saavutuksista, mitä oon saavuttanut enkä haluais menettää mun poikaystävää, joka on viimeisen vuoden aikana ollut mulle korvaamaton ja saanut mut hymyilemään huonoinakin päivinä.

Nyt on kuitenkin aika aloittaa tämä blogi puhtaalta pohjata. Näyttää niitä hyviä puolia, mutta myös niitä huonoja. Jos on huono päivä niin sitten on huono päivä. Ei siitä tarvitse välttämättä etsiä mitään hyvää, jos siltä tuntuu. 

Sellaiset terveiset täältä koneen äärestä. Toivottavasti lisäät itsesi lukijaksi niin pysyt ajan tasalla näistä mun ajatuksista ja muista asioista. 

Se ois hei hei!

-Laura