Meillä oli kotona pienimuotoinen projekti. 1000 palan
palapeli aiheena Ranska. Heti alusta alkaen mietin että onko siinä kaikki palat
tallella ja loppua kohden näytti siltä, että on. Sitten kun palapeli oli valmis,
niin yksi pala puuttui. Sitä ei löytynyt ja todennäköisesti se on joskus
joutunut lattialle ja imurin uhriksi. Aluksi se ärsytti, mutta sitten aloin
miettimään, että tuo palapeli kuvastaa erittäin hyvin elämää. Artistit tekevät
lauluja siitä, kuinka heidän sydämestään puuttuu palanen tai että he eivät ole
täydellisiä, kun jokin puuttuu. Minun mielestäni elämä on aina kuin palapeli josta
puuttuu pala tai kaksi. Jos elämä olisi yhtä täydellinen kuin palapeli kaikilla
paloilla, ei olisi tarkoitusta elää. Ainakin minun mielestäni.
Elämä voi tuntua täydelliseltä tai sitten aivan kauhealta.
Mutta mitä on täydellinen elämä? Onko se sitä että on naimisissa tai muussa
parisuhteessa? Että on lapsia tai paljon ystäviä? Onko se sitä, että on
onnellinen? Jokaisella on varmasti oma käsityksensä täydellisestä elämästä.
Tavalliset ihmiset haaveilevat kuuluisten henkilöiden "täydellisestä"
elämästä, mutta onko heidänkään elämä niin täydellistä kuin näyttää? Onhan
heilläkin palasiksi revittyjä parisuhteita ja paineita olla hyvä omalla
alallaan. Minun mielestäni täydellinen elämä olisi teoriassa sitä, että ei tarvitsisi
huolehtia mistään. Olisi aina tarpeeksi rahaa, olisi terve ja hyvässä kunnossa,
hyvä tukiverkko ympärillä ja oma perhe. Ei tarvitsisi tehdä mitään ja kaikki
järjestyisi aina itsestään. Mutta onko tässä täydellisessä elämässä mitään
järkeä? Jos ei tarvitse ponnistelemaan minkään asian eteen vaan kaikki tuodaan
suoraan hopeatarjottimella. Ei tulisi onnistumisien hetkiä eikä
epäonnistumisien. Ei tulisi niitä tunteita, joita tunnemme joka päivä. Elämästä
siis puuttuu meillä kaikilla yksi pala, jota ei edes tarvitse täyttää. Elämä ei
olisi mitään ilman ponnisteluja kohti täydellistä, jota ei voi oikeastaan
saavuttaa. Meillä kaikilla on velvollisuuksia huolehtia toisistamme, opiskella
tai käydä töissä ja tietenkin maksaa veroja. Se ei välttämättä aina mene
putkeen ja vaikeuksia tulee aina elämässä eteen, mutta olisiko elämä elämisen
arvoista, jos näitä kohtaamisia ei tulisi? Jokainen varmaan kokisi itsensä
loppujen lopulta tyhjäksi täydellisessä maailmassa ja eihän se sitten enää
olisi täydellistä.
Selasin tässä pari päivää sitten Facebookia ja löysin erään
videon jonka sitten jaoinkin omalla sivullani. Video saikin minut miettimään
myös tätä elämän täydellisyyttä ja monimuotoisuutta. Elämä on ihme kaikilla
tasoilla ja jokaisen elämä on arvokas. Videossa on luokka ja opettaja pyytää
oppilaitaan listaamaan maailman 7 ihmettä. Nämä oppilaat alkoivat tietenkin
luettelemaan suosituimpia maailman ihmeitä, jotka olivat lopulta: Grand Canyon,
Kiinanmuuri, Panaman kanava, Taj Mahal, Empire State Building, Pietarin kirkko
ja Egyptin pyramidit. Yksi tyttö ei kuitenkaan luetellut näistä mitään, vaan
hänen ihmelista näytti tältä: Se että pystyy tuntemaan, se että pystyy
koskettamaan, se että pystyy näkemään, pystyy kuulemaan, pystyy maistamaan, pystyy
nauramaan ja rakastamaan. Monet meistä eivät arvosta näitä asioita ennen kuin
joku/jokin vie jonkun näistä pois.
Mielestäni elämän täydellisyys koostuu näistä asioista, jos
elämän täydellisyyden määritelmä pitäisi jotenkin luokitella. Silti, vaikka
jokin näistä ihmeistä vietäisiin pois, elämä voisi olla täydellistä. Ihmiset
kuvittelevat, että täydellinen elämä on sellaista, että on rahaa ja
kuuluisuutta eikä mitään huolehdittavaa. Minun mielipiteeni tähän on kuitenkin
se, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin jokin raha. Ihmisten pitäisi
tavoitella yllä mainittuja 7 ihmettä eikä sitä, että elämässä ei tarvitsisi
ponnistella, sillä se että joutuu tekemään töitä, tekee elämisestä erityistä.
