Stressin kautta arki tutuksi

On se vaan myönnettävä, että nyt on syksy eikä niitä lämpimiä päiviä enää tule. Vaatekaapista pitää viedä kesän shortsit ja topit takaisin varastoon ja heittää paksut villapaidat päälle. Meillä koululaisilla on arki taas alkanut ja lukiossakin on ensimmäinen jakso takana. Mulle tän kouluvuoden aloittaminen on ollut aivan ä.l.y.t.t.ö.m.ä.n. vaikeeta. Oon lopettanut kilpailemisen, joka on varmasti kaikista suurin muuttuja. Tän ratkaisun myötä mulla on paremmin aikaa keskittyä kouluun ja treenata silloin kun itse sitä haluan. Siinä on vain yksi pieni huono puoli. Mä otan aivan liikaa paineita koulusta.

Haluan käydä lukion kolmeen vuoteen ja haluan opiskella niin hyvin, että pääsen ensimmäisellä yrittämällä proviisorin koulutukseen. Tekemistä siis riittää ja aineista täytyy hiukan karsia. Mulla on siis tähän asti ollut pitkä matematiikka, -kemia, -fysiikka ja -biologia. Nyt mulla koulun alettua alkoi joka päivä särkeä päähän. Käytiin optikolla ja mulla ehkä hankitaan lasit ( + lasit ) mutta ei edes se optikko uskonut, että säryt pelkästään sillä helpottaisi. Hieronta ei helpota, vaikka niskat on ollu koko syksyn taas vaihteeksi jumissa. Muutama viikko sitten päätin, että en enää jatka fysiikkaa niin BUM!! Päänsäryt hävisi kokonaan. Mä siis vaan stressasin niin paljon siitä, että mulla koski kokoajan päähän. Nyt ei oo särkeny päätä kahteen viikkoon ja vihdoinkin voin oikeasti alkaa keskittymään tähän koulun käymiseen, kun tuo ensimmäinen jakso meni aika lailla penkin alle.

Jotenkin pitääisi yrittää saada arki rullaamaan ihan rutiinilla, mutta koko ajan tapahtuu niin hele****sti asioita, ettei perässä meinaa pysyä. Milloin on jotakin reissua jonnekin tai huoneen remppaa jne jne.  Lenkilläkin pitäisi yrittää käydä, mutta kuten varmasti kaikki tietävät... mä en ole ollenkaan lenkkeily ihminen. Joskus saatan ihan päähänpistosta käydä lenkillä, mutta muuten... ei ikinä. Mieluummin käyn salilla ja vietän siellä 3 tuntia pumppaillessa.

Siis en ymmärrä että miten voi olla mahdollista et vasta oli loma ja nyt oon jo taas niin loman tarpeessa. Hermot alkaa kiristää tän koulun kanssa ja pitäisi jaksaa välillä tätä mediaakin päivitellä. Mutta kyllä tää varmaan tästä. :) Nyt mä taidan vaan keskittyä kattomaan Teen Wolfia ja laiskottelemaan loppu viikon ;)

"Salitytöt"

Nykyään monet lukioikäiset ja yläaste iässä olevat tytöt käyvän todella usein saleilla ja ryhmäliikunnassa. Suurimmalla osalla heistä ei ole minkäänlaista urheilullista taustaa ja käyvät salilla vain saadakseen tekemistä ja nähdäkseen hyvän näköisiä miehiä. Tämä on omasta mielestäni todella ärsyttävää ja rasittavaa. Tytöt vetelehtivät laitteissa mahdollisimman pitkään ja tekevät todella pitkiä sarjoja mitättömillä kiloilla. Ei sellaisella tuloksia tule! Myös se kun joku hyvännäköinen jätkä kulkee ohi niin painoja laitetaan heti lisää ja tehdään sillä se määrä mitä jaksaa. Paitaa vedetään alaspäin, jotta rinnat näyttäisivät mahdollisimman isoilta ja peppua työnnetään enemmän esille. Haloo naiset! Miehiä ei kiinnosta sellainen tai jos kiinnostaa on tuo todella pinnallinen. Itse arvostan enemmän sitä mikä on sisältä kaunista ja ulkonäkö on van sivuseikka.

Yksi toinen asia, joka on turhauttavaa noilla saleilla on tyttöjen/naisten kasvot. Meikkiä on monta kerrosta eikä hikeä näy missään. No ei ihme kun se ei pääse sen peitevoiteen läpi! Salilla on tarkoituskin näyttää kärsivältä ja huonolta. Ketään ei kiinnosta se miltä näytät siellä salilla, ellet ole kuvaamassa jotain mainosta tai tekemässä jotain youtube videota.

Tästä asiasta mullakin on kokemusta, sillä menin yhtenä päivänä salille, jossa käyn ja mulla ei ollut kuin ripsiväriä hiukan ja kasvot punoitti treenin jäljiltä. Hikeä valui kaulaa pitkin ja hiuksetkin taisi olla vähän sekaisin juoksumaton jäljiltä. Sitten siinä kun täytän juomapulloa rauhassa ennen kotiinlähtöä tulee kaksi tyttöä, jotka ovat vasta menossa salille, täyttämään pullojaan ja vilkuilemaan mua. Sitten kun ne lähtee niin lähden niiden perään, koska mulla ei ollut lokerossa enää mitään ja vahingossa vaan kuulin kun nämä kauniit ja tälläytyneet alkaa pilkata mun ulkonäköä: "Miten toi kehtaa näyttäytyä julkisella paikalla tolleen? No niimpä! Pitäisi miettiä vähän muitakin. Jep eihän tollanen koskaan tuu ketään saamaan."

Mulla oikeesti varmaan näkyi verisuoni mun ohimolla, kun kihisin siinä raivoissani ja nyt kaduttaa se etten noita pysäyttänyt. Minä treenaan itseäni varten ja omilla ehdoillani, enkä ketään muuta varten. Ja anteeksi nyt vaan, mutta oon tällä hetkellä ollut yhdessä mun poikaystävän kanssa jo yli 7 kuukautta että vaikka olisinkin miten ruma ulkoa niin on mulla sisällä kait sitä jotain. Ja jotenkin luulen vaan, että vaikka nuo kaksi näyttivätkin aivan malleilta jostain lehden kannesta, sisällä ei välttämättä olekaan kuin musta aukko.

Tällaista avautumista tällä kertaa. Käykää kattoo mun treenivideo tuosta linkistä: vatsa timmiksi