Vihdoinkin loma! Koko viime viikko oli yhtä taistelemista tän koulun ja stressin kanssa, että nyt tuli kyllä tauko täysin oikeaan paikkaan. Ja nyt on sitten vielä aikaa kirjoittaakin tänne jotain, sillä tässä on lähitulevaisuudessa tulossa vähän yhtä sun toista mukavaa.
Nyt olin koko viikonlopun mökillä Joonaksen kanssa ja oli kyllä ihan älyttömän mukavaa. Toissapäivänä käytiin pienellä kelkkareissulla ja ensimmäistä kertaa reitillä kun tuo rakas oli luvat hankkinut. En nyt löydä oikeaa sanaa millä tuota viikonloppua kuvais, mutta sanotaanko nyt vaikka että mahtavaa! Se tunne kun istut siinä kelkan päällä ja pieni tuulenvire käy kasvoille, kun kypärän visiiri on auki. Kyllähän se epätsainen reitti käy polviin, mutta on se sen arvoista. Pieni jännitys joka kerta kun jossakin kohdassa lennät ilmaan ja mietit että lennätkö kyydistä vai et. Pakko kyllä myöntää että pari kertaa alko päässä miettiä että miten siitä kelkan päältä hyppää pois jos meinaa tippua. No onneks ei tullut semmoista hetkeä eteen, vaikka lähellä olikin.
En tiedä mikä siinä on mutta oon alkanut pitämään kelkkailusta koko ajan enemmän. Kun tottuu siihen että sun täytyy itse tasapainotella siinä kyydissä, niin siitä tulee vaan parempaa. Jos joku joka tätä lukee ja ei ole koskaan ollut kelkan kyydissä niin suosittelen lämpimästi, jos vain tilaisuus tulee. Se saattaa tuntua aluksi ihan kauheelta, vaikka menisi pelkästään jäällä niin siihen kyllä tottuu aika nopeasti. Minäkin totuin. En tiedä pidinkö silloin viime talvena miten kovasti kiinni ajajasta, mutta nyt muutaman kerran kyydissä olleena ei tarvitse kuin suurin piirtein lepuuttaa omia käsiä siinä ajajan kyljillä.
Reittihän lauantaina oli Kontiolahti-Koli-Kontiolahti eli tuli siinä muutama kilometri kelkan kyydissä istuttua. Hiukan siinä syke nousi kun päätettiin, että mennään Kolin maisenahissillä sinne ylös hotellille kahville. Kyllähän se vaikutti hyvältä idealta ennen kuin näki sen hissin.... meinas paniikki iskee, mutta hyvinhän toi meni, kunnes ylös mennessä tajuttiin, että sillähän pitäisi mennä myös alas. Pakko myöntää että siinä vaiheessa kyllä puristin Joonasta kädestä kun alaspäin mentiin ja järvi näky siinä edessä. Tällaisena korkeanpaikankammon omaavana ihmisenä toi oli kyllä ihan itsensä ylittäminen. Kaikkeen sitä joutuu näin heti loman alkajaisiksi. :-) 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti